maanantai 21. helmikuuta 2011

omatila

Give me some spaaaaaaace

Haluisin niiniiniin kovasti oman kämpän. Bordeauxista, semmosen kivan pienen appartementin mustalla nahkasohvalla, pienellä parvekkeella ja hyvillä stereoilla varustettuna. Vaaleensininen tai turkoosi keittiö ja makuuhuone vaan sellanen tunnelmallinen nurkkaus olohuoneen perällä. Vapaus valita jääkaapin sisältö ja ruokailuajat, oon ihan varma et mulla olis enemmän intoa opiskeluunkin kun ois omaa tilaa ja oma aikataulu.
Oon suoraansanottuna vaan niin täynnä tota äidin kotona kahvittelua ihme kavereittensa kanssa ettei mitään rajaa. Olispa edes äänieristetty huone.



perjantai 18. helmikuuta 2011

tämä on laihdutuskuuri

Mutta kun mä olin vahva ja itsenäinen vaikka multa puuttuikin päämäärä
Mä en ollut riippuvainen susta kun jostain huumeesta
Mä osasin ajatella ja mä osasin hengittää ilman sua
Ja nyt sä valtaat mun pienen maailman, sä olet vittu niin lihava
Liian lihava mun pieneen maailmaan joka oli ennen niin suuri

But I can't remember life without him

I think I did have good days, I think I did have good days


weheartit.com

turn me on

"Beautiful morning doesn't wake me from my sleep"


Odotan odotan odotan sitä jotain mikä kiskoisi mut ylös tästä lätäköstä
johon kaaduin ihan huomaamattani koska se oli niin huomaamattoman pieni
ja täällä mä nyt kellun peukalot veden pinnalla odottaen punaista pelastusrengasta

keskiviikko 16. helmikuuta 2011

Olenko edes hereillä

Milloin musta tuli näin mietteliäs?
Milloin mä muka kiinnostuin enemmän ajatuksista kuin teoista?
En se ole minä?

couleurs

weheartit.com
Pitäis varmaan maalata. Mun huoneen lattia on täynnä tollasia lyijäritöherryksiä mut en oikein saa aikaseks mitään hienompaa. En millään jaksais kaivaa tuolta huoneen nurkista kaikkia maalaustarvikkeita, ehkä siks että tiedän niiden jäävän tohon lattialle lojumaan miljoonaks viikoks ku en jaksa siivota.

Oon myös aika tyhmä koska join äsken kahvia. Tääl on ollu joku mies iltapäivästä asti ja äsken istahdin sen ja äidin seuraks kahvittelemaan ja sit suomalaiseen tapaani otin sellasen normaalikokosen mukillisen. Koska mua ärsyttää edelleen nää ranskalaisten minimaaliset kahvikupposet täynnä maitoa, kahvia juodaan mustana ja pohjanmaankautta perkele tai siis jotain sellasta.

Pointti oli se että ei väsytä ja luomisvimma on hirmuinen mutta laiskuus ehkä vielä hirmuisempi.

Lillutaan vielä vähän?

Mä ulostauduinkin talosta ja näin ihan oikeita ihmisiä ja oli ihan kivaa. Yritin hetken vähän angstata tätä fiilistä kaverille ja se vaan totes että ethän sä oo siellä kotona lillunut vasta kun neljä päivää. Se sai mut tuntee oloni tosi typeräks koska se oli ihan oikeessa, mut nyt kun mä oon taas kotona suruvilttiin kääriytyneenä niin mä voin rauhassa vaipua kuvitelmiini ja ajatella ettei se edes ymmärtäny mitä mä tarkotin. Koska tää "lilluminen" tarkottaa ehkä kuitenkin enemmän tätä mun mielentilaa kun fyysistä olemusta. Joskus kaikki on vaan niin tekopirteitä eikä ymmärrä/haluu ymmärtää mitään. Tavallaan toivon et kyse ois vaan haluttomuudesta koska eihän kukaan voi oikeesti olla niin tyhmä. Vai oonko mä vaan ihan super hyvä näyttelijä?

Mua myös vituttaa että mulla on ikävä mun poikaystävää koska se hupsista vaaaaan unohti kysyä mua mukaan sen hillittömän hurjanhauskalle alppireissulle. Joo joo kyllä mä ymmärrän sen tarpeet pitää hauskaa poikaporukalla mut silti, ois ollu kiva päästä tekee jotain hauskaa. Että kiitos vaan kutsusta rakkaani........ Jos oisin suomessa nii lähtisin vastapainoks varmaa tyttöporukalla vironristeilylle mut toisaalta se ois tosi teinimäistä niin että parempi vaan kun pysyn täällä maman kanssa lillumassa.