Taas sataa ja silmistäkin sataa pitkästä aikaa
Jalkojen alle muodostuu lammikko täynnä tunteita
Joku elämää pursuava hyppii märällä asfaltilla
pirskottaen kuolleiden murheet pitkin maailmaa
Alkaa taas tuulla vähän kovempaa
Kylmää ja kuumaa ja aina vaan vailla suuntaa
Hypätäänkö jo kalliolta kuohuavaan mereen
Vai jäädäänkö vieläkin ilmaan kellumaan
En taaskaan tiedä tarkkaa aikaa
Onko yö vai päivä vai menikö ne kaikki jo
Tahtoisin joskus heittäytyä sen kaiken mukaan
Mutta olisiko se vieläkin kalpeampaa maailmaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti