Mä ulostauduinkin talosta ja näin ihan oikeita ihmisiä ja oli ihan kivaa. Yritin hetken vähän angstata tätä fiilistä kaverille ja se vaan totes että ethän sä oo siellä kotona lillunut vasta kun neljä päivää. Se sai mut tuntee oloni tosi typeräks koska se oli ihan oikeessa, mut nyt kun mä oon taas kotona suruvilttiin kääriytyneenä niin mä voin rauhassa vaipua kuvitelmiini ja ajatella ettei se edes ymmärtäny mitä mä tarkotin. Koska tää "lilluminen" tarkottaa ehkä kuitenkin enemmän tätä mun mielentilaa kun fyysistä olemusta. Joskus kaikki on vaan niin tekopirteitä eikä ymmärrä/haluu ymmärtää mitään. Tavallaan toivon et kyse ois vaan haluttomuudesta koska eihän kukaan voi oikeesti olla niin tyhmä. Vai oonko mä vaan ihan super hyvä näyttelijä?
Mua myös vituttaa että mulla on ikävä mun poikaystävää koska se hupsista vaaaaan unohti kysyä mua mukaan sen hillittömän hurjanhauskalle alppireissulle. Joo joo kyllä mä ymmärrän sen tarpeet pitää hauskaa poikaporukalla mut silti, ois ollu kiva päästä tekee jotain hauskaa. Että kiitos vaan kutsusta rakkaani........ Jos oisin suomessa nii lähtisin vastapainoks varmaa tyttöporukalla vironristeilylle mut toisaalta se ois tosi teinimäistä niin että parempi vaan kun pysyn täällä maman kanssa lillumassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti