lauantai 12. maaliskuuta 2011

like paper cuts

Kuin pieniä paperihaavoja
tai mustelmia nilkan kolahtaessa pöydän jalkaan
Kuin tulikuumaa sadetta ja liikaa hyttysenpistoja
Kumoonpuhaltava myötätuuli
eikä ketään ottamassa vastaan kun vihdoin kaadun
Se ei satu koska maa on yllättävän pehmeä
Mutta se salpaa hengityksen, aiheuttaa tärähdyksen
enkä enää muista minne piti mennä
Tulikuumaa sadetta
mutta kun iho tottuu se alkaa miellyttää
Kuka tahansa voi unohtaa kaipaavansa pehmeää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti